Loppu

Mä luulin jo ettei mitää ongelmaa olis ja olisin terve ja näin ja sitte ihan yht' äkkiä tuli joku läski ahdistus juttu ja en oo tänää enkä illal oikee syöny. Jotain riitaaki tuli mutsinkaa ja viiltelin. Ei me yleensä mitää riidellä, toi oli vaa huono hetki ja ei menny mielipiteet yksiin. Joka tapauksessa musta ei oo enään kirjottamaan tätä blogia, kommentoimaan ja kannustamaan ketään, vaikka teitä tuleekin ikävä. Voi olla että aloitan uuden blogin jossain vaiheessa, vaikka epäilenkin, että lähitulevaisuudessa ei. Paraneminen lähtee vielä uudestaan käyntiin (toivottavasti) ja pitkä matka on tän kanssa vielä kuljettavana, mutta kuljen sen matkan tietokoneenruudun tällä puolella ihan kokonaan.

<3:lla Bree

Antakaa mun kokea edes yksi ilo

Netti on ollu poissa käytöstä jonkin aikaa ja jo ennen sitä tää blogi on jäänyt vähän unohduksiin. Anteeksi. En oo kommentoinu kenellekkään, tekin varmaan ootte luopunu tästä blogista. No, mä oon nyt terve, tiedän sen. Pelko sai parantumaan, koko kesään ei oo ollu menkkoja ja haluun ne takas, koska mulla on joku pakko mielle lapseen. Haluan oman. Haluaisin aloittaa terveellisen elämän kunnolla, syödä hyvin ja käydä lenkillä, liikkua paljon. Laiskuuttani en vaan saa lenkkikamoja päälle ja itseäni ovesta ulos. Muuten on hyvin kaikki. No, kaikki fyysisesti. Kesän aikana oli jotain paniikkia lesboudesta. En mä kykene sanomaan ääneen, että olen lesbo, mutta jossain määrin oon nyt senkin asian kanssa ihan sinut. Toinen -vähän suurempi murhe- on kaverini. Ystäväni, paras kaverini ikinä. Sillä menee huonosti nyt ja se ahdistaa muaki paljon. Se niinku viiltelee ja näin, haluis kertoa jollekin, mutta on liian arka. Mä löysin nyt sen blogin. Tiedän, että se on sen. Se kirjotti yhteen juttuun vahingossa sen osotteen alua ja googletin. Sen nimi on siellä, yks mikä on merkityksellinen ja muuta mistä tiedän. Ahdistaa niin kauheesti. Se on puhunut jotain itsetuhosta ja mua pelottaa. Miksi, miksi, kaikki ei voi olla hyvin. Pienen hyvän hetken tahtoisin kerätä voimia, ehkä kestäisin taas paremmin. Musta niin tuntuu, että jokaisella jonka tunnen on nyt kaikki niin huonosti. Mä en jaksa, mutta mun pitää välittää, koska pelkään kaikkien puolesta. Just nyt mulle tuntuu olevan tärkeintä se kaveri. Mä välitän siitä niin helvetisti.

Ai niin, tää blogi aktivoituu taas.

Hengissä ollaan ja vähän turhan hyvissä lihoissakin

Edit ke 15.7 // Paino 43.6 kg bmi 17.7

Joku on saattanut jo huomata, että edellisestä postauksesta on aika luvattoman paljon aikaa. Elämä on syömisten kannalta ollut tosi tasapaksua postaustauon aikana ja nyt olen aika paksussa kunnossa. Taisin juuri punnita, että 44.4 kg. Syön päivfittäin jo aika paljon, mutta pyrin kuluttamaan aina vähän enemmän; menis tää paino alas nyt sitte edes hitaasti ja vaivihkaa. Mutsi ja faija on lopettanut mun punnitsemisen kun se sillon kävi 45 yläpuolella. Faija lupaili jo jonkinlaista kuntovehettä kotiinkin kun olen täällä isovanhemmilla ollessa käyttänyt tosi ahkerasti niiden omaa. En tiedä miten tota laitetta pitäisi kuvata; siinä ikään kuin kävellään, jalat laitetaan omille tasoilleen jotka liikkuvat jalkojen mukana. Laite näyttää kulutetut kalorit kätevästi, (oon kuullut, että tollaset näyttää vähän enemmän kun on totta, mutta kävelen sen verran "ylimääräistä") joten pyrin aina sen kanssa kuluttamaan syömiset ja koirien kanssa tehdyt lenkit ja kaupungilla kävelyt on sitten ns. "ylimääräistä hyvää" tai se voimavara, jonka avulla aion laihtua.

Syömisten kanssa päivä menee niin, että aamut paastoan teen ja Coca Cola zeron kanssa, tai kuntovehkeellä kulutan esim. 600 kalorii ja syön leivän tai jotain ja illalla iskee suurempi ahmimiskohtaus, jonka kuitenkin saan vaivoin myös kulutettua. Oon nykysin ihan koukussa Coca Cola Zeroon ja siihen yhteen tiettyyn vihreeseen teehen, jonka merkkiä en nyt kuollaksenikaan muista, mutta nimi on joku China Green.

Muutama mukava asia, kuten kitaran ja pianon soittaminen ja tällä viikolla tuleva maalaustelinen (jeeeei!!) on vieneet toisinaan ajatuksiani syömisestä ja ihan hyvä kai niin, koska ainakin kuukauden ajan se on ollut mielessä niin yötä päivää, että lisää kiusausta valtavasti.

Kaveri kyselee aina silloin tällöin (no aika useasti) mun syömisistä ja ahdistuksista ja viime illan tekstailujen tuloksena se sano, että taidan olla pikkuhiljaa paranemassa. (Se sanoo, että mulla on oikeesti syömishäiriö, ei se oo mitenkää kukaa diaknosoinu sitä mulle). Mutta siis en mä halua "parantua". En vielä. Mä en oo siihen valmis, paraneminenhan on tässä tapauksessa synonyymi "lihomiselle". Enkä mä halua lihoa.

Niin, kuten jo mainitsin blogi on ollut vähän hiljainen viime aikoina. Postauksia ei taida olla tulossa hirveän tiheään tahtiin loppukesänä ainakaan, ei tässä mitään vaihtelua tapahdu syömisten kanssa. Suurimmat mullistukset ilman muuta raportoin, jos vaikka välitavoitteita tulisi saavutettua :) (Se alle 43 uudestaan on nyt ensisijaisena tavoitteena. Eikä oo kaukana!) Aktiivisemmin käyn kuitenkin näillä tunnuksilla kommentoimassa teidän blogejanne.

Kipeenä ;/

Eilen aamulla söin karjalanpiirakan (n. 120 kcal), reilu ruokalusikallinen punajuurisalaattia, joku hedelmä (n. 50 kcal), pitsa, (n. 1250 kcal), muutama mansikka ja herne (n. 30 kcal). Jestas, pitsa kaduttaa niin paljon. Paino nous johonki 44.8 ja ollu ihan helvetin huono olo siitä asti. Koko ajan pitää ravaa vessas ja oksettaa. No ehkä voin olla pari päivää syömättä ja käytän verukkeena et oon kipee. Siis tottakai oon tän aikaa syömättä ku se ei pysy sisälläkään, mut ehkä pari päivää tän jälkee voin olla vielä "tekokipee" :P

Onneks mutsi ja faija on kummatki pois kotoa päivät ni ne ei tiä, että syönkö vai enkö. Tänää tosin mummi tuli pikkusiskoo vahtii ku se ei halunnu mennä mummille, mut mähän oon kipee, ni ei tarvi syödä.

Nyt tää paino pitää saada uudestaan alle 43 ja mähän saan. Ei kukaa mutsi varmasti pakota syömää, tulee sit ruiskunkaa tunkee ne ruuat muhun, muuten en kyl syö.

Ranneketta metsästän...

Silloin ku lihoo tulee se tunne, ettei tänne kehtaa tulla kirjoittamaan.

Voisi sanoa, että parina viime päivänä olen syönyt täysin "normaalisti". Olin aika kauan ennen sitä lähinnä teellä pari päivää ja se kostautuu nyt siinä, että paino tulee tosi nopeasti takaisin. Voin tuntea pömpöttävän vatsani ja kukonheltan kaulassani. Hyh. Sorrun itsekin auttamaan lihotustani ja uusi -ei vaan vanha uudestaan esiin tullut- rakkauteni päkinät ja rusinat sekoittavat pääni niin lopullisesti. Kaipaatteko esimerkkejä? Hmm... Tänäaamuna olen syönyt 360 gramman karjalanpiirakan päällä paljon juustoa ja ketsuppia, jonkun hedelmän ja niitä kirotun pähkinöitä ja rusinoita. Miksi juuri ne? Pähkinät ja rusinat! Onko mitään enemmän kalorista paskaa!!

Huomasin juuri sh-blogien vaikutuksen itseeni. Heti sain pienen, vielä ihan pienen, mutta kuitenkin, palan motiivaatiota takaisin ja käynnistin youtubesta thinspo-videoita ja tein (aika valheellisen) päätöksen siitä, etten sorru syömään ilman pakotusta ja pakottamalla en kaikkea syö. Koska se paino lähtee nyt tyystin erisuuntaan, kun mihin oli menossa.

Coconutin blogissa oli juttua käsinauhoista. Olen jonkin aikaa meinannu tehdä semmosen, mutta tietoa puuttui aika paljon. Kiitos kamalasti Coconutille siitä postauksesta. Teen rannekkeen varmasti, kunhan saan ostettua helmet. Pinkit. Ja tuli taas hyvä mieli siitä, että sain vältettyä lääkärin. Ei mitään diagnooseja, kiitos.

Ja auttakaa nyt joku miten oksennetaan. Jotenkin vaan en uskalla/osaa/pysty oksentaa. Luin jostain netistä ihan hyvän "oksennus ohjeen", joka oli vähän erilainen, kun tavallinen sormet kurkkuun tyyli ja tuntui toimivan paremmin. Pokka vaan silti loppui kesken. Aaarggh.

Peukut pystyyn! :))

Eli tänään oon syöny 2 kuppii teetä, sen kurkun palan, purkkaa 2 palaa ja äsken söin reilun p0uolikkaan ruisleivän, (tai toisella tapaa ajateltuna reilun neljäsosan) koska rupes tuntuu, et jos vähänki istuu ja sit nousee ni ei oikee enää pystyssä pysy. Juon varmaan viel kupin teetä ja otan pari palaa purkkaa. Ja ai niin hyi, söin kolmasosa mokkapalan, ei sitä ollu paljon, mut kaloreja siinä oli kun missäkin. Hyh.

Kävin äsken lenkillä koirien kanssa joku 40 min ja aikasemmin ehkä 600 kalorii meni kuntovehkeessä. Ei pitäis tänää olla tullu painoo lisää, vai? Parempi, jos laskis nyt vähän, koska huomenna on se piinapäivä, eli siskon nimpparit. Tulee varmaan väkisinkin syötyä jotain, ettei vaan paino sit paljoo sen takia nousis. Eiku ai niin, EN SYÖ ENSYÖ EN SYÖ, PYSTYN OLLA SYÖMÄTTÄ, KYLLÄ PYSTYN :D Pitäkää mulle peukut pystyssä! :))

Oon miettiny vähän, että kun pari kiloo saan pois ni koitan totutella vähän suurempiin ruokamääriin päivää kohden, koska mä en todellakaan saa tällä menolla ravintoaineita tarvittavaa määrää. Pitää sitten vaikka lisätä liikuntaa, en harrasta sitä kesäisin paljon yhtään.

Arvatkaas mitä, olin tänään kyllä aika säälittävä niiden mokkapalojen kanssa, etenkin niiden tuoksun kanssa. Kun poistuin päivällä huoneestani, niin huomasin, että mokkapalojen tuoksu valtaa lähes koko talon ja saisin olla aika varuillani sen kanssa. Äkkiä keksin laittaa mahtavan annoksen hajuvettä ja hajustettua antiperspiranttia nenäni alle, niin, että se piettäisi suurimman osan tuoksusta. Ilmeisesti mulla oli joku iho rikki siitä vähän, koska se antipersirantti rupes vähän kirvelemään, (vaan vähän, oikeesti) eikä se peittänykkään mitään, ku oli herkkujen haju niin voimakas. Hassua, mutta loppujen lopuksi se ei edes ollut tuoksun vika, että sorruin.

EDIT klo 00.25
Söin vielä sen osan ruisleivästä, minkä repäsin irti aiemmin syödystä, eli vajaa puolikas ruisleipä (30 kalorii ehkä?) tai toisin ajateltuna vajaa neljäsosa. Paino on 43.2, piti aika kauan tuijottaa sitä lukua ja käydä uudestaan vaalla, että uskoin. En muuten ikinä oo painanu näin vähän. (No tietyst oon, mut oon kyl ollu lyhyempiki sillon ja siit on aikaa). Ja enkä juonu sitä teetä enää, ku vedenkeitin ei oikein suostunu yhteistyöhön. Huuhdoin sen leipäpalan alas vajaalla puolella litralla vettä. Ja heti sen jälkee lähin kuluttaa tollaset 50 kalorii pois. Siis tää oon ihan naurettavaa. Joku osa mun sisällä pakotti syömään sen palasen ja joku toinen käski visusti oysyä erossa. Se tais olla järki, joka sanoi, etten liho siitä ja pääsin jonkun näköseen kompromissiin itteni kanssa, että sain kuluttaa sen reilusti samantien. Hirveitä riitoja oman pään sisässä :D

Oh, I believe in FUTURE

Aamu paino (no mitä nyt puol kahelttoist heräsin) oli 43.6. Wohoo! bmi 17.7. Sitte aamupalaks keitin (taas) vihreetä teetä -oon nykysin ihan koukussa siihen, hyvä vaan- ja semmoses kahen sentin paksusen, halkaisijalta 5 cm kurkkupalan. Tyytyväisenä söin sen, että koht kulutan sen tos vempelees ja tajusin, etten kuorinu sitä!! Siis kurkkuhan kai on aika vähä kalorista, mut eikö niissä kuorissa oo vähän enemmän kaloreita?

Mitään mullistavaa ei oo tapahtunu vielä tähän aikaan aamusta, mutta halusin vaan tulla raportoimaan syömisistäni ja näin.

Kiitti vielä hirveesti, kun kommentoit Ppipi.

"Pystyn, pystyn, pystyn, pystyn..."

TIEDÄN EDELLEEN ETTEI KUKAAN TÄTÄ LUE, MUTTA JOS JOKU TÄNNE EKSYY niin, tiedoksesi, että kun edellisessä postauksessa saatoin sanoi pahasti yhdestä keverista, niin se on kyllä täyttä paskaa. Oikeesti rakastan sitä ja oon tosi huolissani sen viiltelyistä ja sen puheet niistä saa oikeesti pelkäämään. Mä rakastan sitä. Aina oon rakastanu ja aina tuun rakastamaan.

Ja lisää ilosia asioita, mun paino ei oo ikinä ollu näin alhanen! Kerran aikasemmin saman verran, mutta wwau. Mä tarvitsin vain pienen (suuren, SUUREN. lue: 46kg) herätteen ja jo rupes paino tippumaan. Tää ei oo yhtään niin hankalaa ku mitä luulis olevan.
Päivät menee teellä, purkalla, Pepsi Max -puikoilla ym. vähäkalorisella tai kalorittomalla. Kerran päivässä tulee yleensä heikkohetki, kun vaikka sukulaisia on käymässä ja niille tarjoillaan pullaa ja piparia. Joskus pääsen niistä ohi helposti, joskus en. Ei se, ettei pääse heti yli tarkoita kokonaan sortumista. Helpottaa, jos hakee vaikka Pepsi Max puikon ja syö sen tos hitaasti, niin tilanne voi olla jo ohi sen jälkeen.
Tänään oli myös kylässä sukulaisia ja oikeesti se herkullisen pullan tuoksu valtas koko talon. Tiedän, että jos jotain syön niin himo seuraa koko päivän. Keksit vaan näytti niin herkullisilta, pehmeiltä, makeilta ja melkein huomaamattani otin yhden. Puraisin siiät palas suuhuni ja se oli ...mautonta, kovaa, äklömakeaa. Tungin kuitenkin koko keksin suuhuni ja pureskelin kauan, niin kauan että aloin jo tottua makuun ja se maistui hyvältä. Syöljin kuitenkin koko paskan vessapönttöön, mitä iloa siitä enää vatsassa on, jos kielellä maistetaan. Vatsassa se aiheuttaa vaan suurta surua ja tuskaa.

Pelottaa vähän siskon lähestyvät nimpparit. Tiedän, että tulossa on kauheeta herkkupöytien seassa notkumista, kun pitäisi kaikkea paskaa iloisesti selittää sukulaismummoille. Jospa julistaisin itseni herkkulakkoon? Mutta entä kun sorrun ihanaisen kermaiseen täytekakkupalaan, joka ikään kuin kutsuu luoksensa. Huomasitko? Tämä mun ongelma on, en luota siihen, että pystyn oikeasti pitämään näppini erossa herkuista. Joskus taisi toimia kun tiiviisti hoin mielessä, että "kyllä mä olen vahva, noi on vaan pahaks, en mä noita haluu, kyllä mä pystyn". Äh, no siis KYLLÄ MÄ PYSTYN. Ihan varmasti :)

Ai niin se paino. Annoinko nyt sellasen kuvan, että se ois jotain alle 40 kiloo vai? Toivottavasti en, koska se on 43.8, johon siihenkin melko tyytyväinen. Jes, teen ja purkan voimalla eteen päin! :D

Epä-toivo-paniikki-helpotus-silti-epä-onnistunut

Huh, se paino oliki 46 eikä 46.6. Tänää en oo syöny ku kupin vihreetä teetä ni paino on 45.8. Se on vieläkin liikaa mutta parempi että edes alle sen 46. Jotenki niin ivallista, että vasta toissa postauksessa sanoin uskovani, että "kyllä se paino tästä on alas menossa, sais vaan mennä nopemmiin ku alku -44 jo kyllästyttää". Vähä väärään suuntaan lähti, vaikka nyt ei kyllästytä toi 44. Täs vaiheessa se oikeesti tuntuis pelastukselta, näyttäis, että pääsen takas haluumaani suuntaa ku yritän. Nii, eli eilen bmi oliki 18.7 eikä 18.9. On se silti korkeempi, kun varmaan koskaan. Nyt bmi on 18.6. Vielä normaalipainon puolella. Höh, toi on paha pudotus maan pinnalle, jos on tottunu 17.9:ään. Yks syy miksi mun paino tippuu niin hitaasti tai vaan nousee (niinkuin viime aikoina on tehnyt) on oikeesti se että oon vaa niin hemmetin laiska. Mä kyllä jaksan ihan hyvin vedellä punerruksia ja vatsoja ja hölkätä pururatoja ympäri, mutta se pulma on siinä ku tulee helposti ajatus "äh, no emmä jaksa täs tuolilta maahan laskeutuu, mielummin luen" tai "joo, ois kiva lähtee lenkille mut pitäis vaihtaa vaatteet ja sit on ihan hikinen". Välil must tuntuu, et oon jotenki vähän vajaa ku oon nii laiska. Et jos en koko ajan miettis syömisii ja liikkumisii ni oisin jo kuollu ylipainoon. Ruoka niin maistuis, mut liikunta on tylsää. Ja mitkään liikuntaharrastukset kaa ei velvota liikkumaan kesäsin. Sama laiskuus mulla on välillä koulun tai harrastusten kanssa, "en jaksa hakee fyssan kirjaa, ei huvita nostaa kitaraa laukustaan". Argh, mitä mä voin ittelle tehdä?!

Viimeinen valitusvirsi

Oon vältelly tätä blogia ihan tietosesti. Koska mua hävettää. Tiedän, ettei tääl oo ees lukijoita, mt mul tulee niin huono olo nähdä ne luvut täällä. Tajuta, et mun ongelmat ei oo vaan yks painajainen vaan ihan totta. Pelottaa ja hävettää sanoa ja nähdä, että kuudessa päivässä mä olen lihonut 2 kiloa ja että se näkyy. Siinä on ne mun "lihakset" jotka keksi muuttua läskiks. Mä luotin siihen, että paino menee hitaasti, mutta varmasti alas niinku se teki aiemminki. En ois saanu luottaa, se tuli lujaa ylös. Ajattelin, et tää ongelma ei oo niin iso, et mun pitäis tehä mitää ja söin paljon. Se kostautu. Välttelin vaakaaki ihan tietoisesti. Luulin, että se ois 52 kiloo, ja en halunnu nähä sitä lukuu, koska tiesin lihoneeni: se näkyy ja tuntuu ulos päin. Pakotin itteni vaalle. Halusin pyörtyä, koska tajuttomuus oli paljon parempi vaihtoehto todellisuuteen. 46.6. bmi 18.9. En ole ikinä ollut niin lihava. Ikinä. Tää teksi takkuilee ihan saatanan pahasti, tuntuu että oisin kirjottanu tätä vuoden. Tää ois raamatun pitkä. Joo, kirjotin ehkä kaks minuuttii. Tekstasin äskön kaverin kaa. Se sano et se joi. Itkin. Se sano et se joi meijän kaverin kaa ja siit on kauan. Se on juonu monta kertaa. Olin vihanen. Se on juonu vuoden, viillelly, oksentanu, yrittäny itsemurhaa. Ja mä en oo tienny. Se niin on sanonu, että olen sen paras kaveri ikinä, helvetin tärkee ja rakas. Sitä se aina hokee. Et mä oon ainoo, jolle se voi puhuu ja joka kuuntelee. En tienny et se joi viilteli tai mitää. Mut kyllä sen pari hyvänpäivän tuttuu ties. Olin vihanen. Hänelle, itselleni, kaikelle. Kaikki sen ja mun ongelmat tuli niin kovalla paineella päähän ja itkin. Sit me soviteltii, mä vittuilin sille, soviteltii sanottii että rakastetaa mä itkin, menin vaalle, halusin pyörtyä ja tulin tähän kirjottamaa. Nää päivät on menny niin paskasti mä oon vaa syöny syömästä päästyä ja lihonu. "Joo se paino lähtee kyl" vaa aattelin. Mihin mun itsekuri katosi? Mä en kestä enää. Haluun tauon mun elämästä, en halua luopua siitä kokonaan, koska se on liian rakas. Ei, kaikki ihmiset mun ympärillä on liian rakkaita ja haluan, että ne on onnellisia ja haluan olla onnellinen niiden kanssa. Mut haluan tauon. Jos maailma pitäis paussin ja jokainen sain vähän hengittää. Ajatella, mitä haluaa. Pitää silmät kiinni ja olla paikoillaan. Ja sit se hitaasti lähtis käyntiin ja vähän kerrallaan palais siihen mitä se oli ja kaikki ois vähän virkeämpiä taas kohtaamaan sen ja kaikilla ois vähän enemmän voimaa siihen taas. Typerää, lapsellista toiveajattelua. Ei maailma ajattele, millon jonkun on huono olla ja auta sitä. Kaikkien kuuluu kestää se sellasena kun se on. Joillain on oikeesti paha jossain kehitysmaissa ja hävettää valittaa täällä jostain painosta. Ihan kun ei olis suurempia ongelmia. Ei kellään oikeesti oo oikeutta tehä mun elämästä tätä. Ei edes mulla ja mä olen ainoa joka sitä sääntöä rikkoo. Samalla kun mä elän tätä elämää mä rikon tällä jonkun toisen omaa. Mä en halua katua sitä että niin moni vuosi mun elämästä hukkui tähän. Mut mä en pääse tästä pois. Jatkan tän leikin loppuun. Pidän yksin sen tauon. Tauon mun elämästä. Mä nukun sen ohi. Välillä herään ja itken. Ei, eikun hymyilen. Ja nukun taas. En syö. Juon vettä ja nukun taas viikon päästä menen vaalle ja saan hymyillä taas.

Serkun kaiman anopin, joo läpi menee ain

2 pullaa, 2 dominoo, (aik pieni) pala kakkuu, 2 kuppii kahvii... Olin tädin poikkiksen isoäidin synttäreillä. Vai isoisän. Sama se. Niin, olin siellä seittemän aikaan, sitten tunniks tai pariks prätkäkerholle "pelaa" bilist ja nyt oon istunu koneella ehkä 4 tuntii ja kaikki muut nukkuu. Hyvä minä, kenen idea oli antaa mun nukkuu 16 tuntii ja vetää kahen kahvikupin verran kofeinii. Jesjes. Ja pari tuntii sit lipitin Pepsi Max mehujäätä, minkä itte tein mut oli niin pahaa kyl. Paino kyl kiltisti vaa 44.2 eli onks bmi sit 17.9 mut kyllästyttää aik perskuleest toi 44 -alku tos jo. Nääh, kyl tää täs laskee hitaas mut varmast. Moon vaa niin kyllästyny jotenki vaa tulee välil sillee, et "antaa mennä, syö lehmä syö", mut koitan hillii ku rupee sit kaduttaa, koska kyl mä haluun olla laiha ja näin. Ja ihan sama mä haluun et se vitn terkkari tajuu et moon taas laihtunu, ku se siihen jakso huomion kiinnittää ja stana, ma haluun huomioo!!

Ai joo, ei liity mut ne Seppäläst saatavat Scrub kasvonaamiot on iha hyvii oikeesti. En moo mitää vetäny. Moon oikeesti tälläne. Kai. Oli se Pepsipuikko kieltämättä outo. Mitähän muuta siin oli?

Ja must tuntuu et mä lihon enemmän niiku "oikeest ruuast" ku sit kaikest paskast, tyylii pullast. o.O

// hei ekskusemua, miten nää kaikki postausten kellonajat o vääräs ku kello ei oo mitää viis tai neljä päiväl vai mitä toi näytti vaa kyl 2.56 yöl/aamul... ???

"Vaaka sanoo, et on lähteny, mistäs se ny ois...

...ai katoku kiva. Rinnoista. Mä luulin et ne on niin pienet, et ei niist ees vois."

Tulin vaa postaamaa, että romahin eilen. Pysähyttii kahvilaan Porvoossa ja söin sillee mukavasti melkein puolikkaan ranskiksen. Siis patongin. Aamulla luulin, että meni hyvin, ku söin kuus viinirypälettä ja sit kupin teetä. Ja Porvoos söin myös pähkinäkonvehdin. Ylihinnoitellun ja itsetehdyn. En muista söinkö muuta, koska simahin puol seittemän aikaa ja heräsin tänää vast puol yhelttoist.

Tänää mut pakotettii syömää. Tai ois pakotettu, jos en ois itte luvannu heti syödä. Söin semmosen melkee kokonaan yhen ku on niitä Tangliatelle pastoja. Sellanen pastatakku, ihan valkonen melkee. Vastapainoks kävelin puol tuntii tollases vekottimes ni lähti jotain 520 kalorii ja sit tein 150 istumaannousuu ja jotain säälittävii punneruksii ehkä kymmenen. Oisin mä jaksanu mut inhoon niitä ja 20 säälittävää kyykkyhyppyy.

Lähen kaupungille.

no kato ku yllätys

Menen (yllätysyllätys) mummille kolmeksi viikoksi, eli postauksia sinä aikana...? kolme? Ei yhtään? Joo, en tiedä. No mitä yritin sanoa, niin matkahan muuten olisi tooosi kiva, (ainakin jos kaverikin tulee junalla jossain välissä käymään) jos mutsi ei olisi nyt näillekin porukoille vuotanut terkkarin ihanaa viestiä vahtia mun painoa. Joo ihan sen iloks haluun painaa koulun alus niin vähän et se pyörtyy lattiaan. Kostan sille XD

Äskön (aiemmin tänään, yöllä) näin unta muummuassa kuolemasta, olin varma, että masennun siksi, (eikä ollu eka kerta) ja tajusin, että elämässä on kai tärkeämpiä asioita, kuin laihuus. Tiedän, kliseistä, mutta se meni jo yli kun näin todentuntuista unta siskon kuolemasta. Mutta ken leikkiin ryhtyy sen kestäköön, en mä kuolemaan laihdu vaan kauneuteen. En mä tätä käsistäni päästä.

Paino on 44 kg, tai oikeastaan voisin sanoo, että 38.9 kg, joka kuulostaa paljon paremmalta. Vaaka siis sanoo painon vaan 0,2 kg:n tarkkuudella ja en usko, että paino voi paljoa nousta kupilla vihreää teetä ja kuudella viinirypäleellä.

Äh, mua itkettää. Vaik en mä usko et mä itkisin. Ahdistaa ehkä. Ehkä mä haen vaan huomiota tällä laihduttamisella. Mä haluun olla hetken laiha, tosi laiha ja sitten taas terve. Ettei kenenkään tarvi pelätä. Mul tuli joku ihme herätys, et elämä on ihan vitun lyhyt ja mä haluan elää sitä mun rakkaiden kaa, isovanhempien, vanhempien, siskon... ei se niillä oo sen pidempi, mä haluun et ne tietää et mä rakastan.

Joo, ihanaa kolmea viikkoa, palailen sit.

!! :D

Kotona!

Nää mun postaukset on tainnu viimeaikoina olla just sitä, että "nyt tulin kotiin" tai "nyt oon taas lähössä" ja voisin ennustella, että aika hiljasta tosiaan tulee kai olemaan koko kesä matkustelujen sunmuiden takia.

Kaverin mökillä syötiin kokoajan ja olin varma, että paino pikkusen nousee, mutta ei! 43.8, ei voi olla totta! Ette usko miten ilonen oon :) bmi 17.8!! No mutsille jo juoruttiin siite etten muka paljon syö ja se rupee jotan pakko syöttää mua varmaa, mä koitan pistää vastaan. Paino lähti niin nätisti alas päin. Eieieiei moon niin onnellinen!! :D

Kiitos, terkkari, kiitos

Lintsillä olin eilen melkein koko päivän ja söin salaattia ja metrilakuja (aika synniltä maistu, eikös se niin oo, että Saatana pukeutuu houkuttelevaksi?) ehkä 2 tai 3. Ja join kupin kahvia. Aamulla puolikkaan täytetyn sämpylän, mutsi oli taas vahtimassa.


Eilen oli myös terkkarintarkastus (hienoa, keskellä kesää) ja se huomas mun painon pudonneen, vaikka oon kasvanu puol senttiä (kuulema kasvan vielä korkeintaan yhestä kolmeen senttiä hyvällä tuurilla). Aikasemmin se on pituuden mukana noussu ja näin mut nyt se oli kilon vähemmän. Selitin sille, että alkuu se tippu jotain pari kiloa ja nyt nous kilon, mut väliäkös, jos koko ajan oon normaalipainoinen. (Hahhah, en kauaa!!) Normaalisti meijän pitäis tavata kahden viikon välein tarkastamassa mun paino, mutta kesälomalla se ei (onneks) käy. Heti koulujen alettua joudun sitte mennä sinne ja se soittaa mutsille et mutsi tietää varmasti ja nyt se nylkee mut. Hienoa, kiitos.

Tänään pakenen kotoa shoppailemaan, ja siellä en syö, kun kukaan ei vahdi. En mä sellasissa tilanteissa ikinä sorru. Oon sielä mahdollisimman kauan, mielellään senki aikaa ku terkkari soittaa mutsille.

Paino nyt aamulla 45.2 kg ja bmi 18.3. Hyyyiii!! Eihän tost oo paha matka kaheksantoist alle, eihän...?!?

Joo, pälpätän meses viel hetken ja meen sitte tekemään aamuvatsalihakset. Moi moi! :)

Ssaatannaaa

Aikas helvetin hienoo, jotenkin sain (ainakin hetkellisesti) itseäni niskasta kiinni (no kuten aina ahmimisen jälkeen) niin mutsi päätti vahtia, että varmasti syön ihan vitusti aamupalaa. Olin sillee et joo otan koht, koska tiesin et se lähtee kauppaa ni voisin valehdella et söin. Mut se oli vaa et eiku ain sanot et ei oo nälkä ja kohta syöt ni menin kiltisti hakee jukurttii ku katoin et siin ei ois niin paljon kaloreit ku jos ottaisin leivän. Se tuli kaikki loput jukurtit tyhjentää mun lasii ja teki mulle leivän ku et muka kaisin kuitua. Se oli viljajukurttii!!! Plääh, siin se sit vahti et söin kaiken. No kaadoin sen huomaamatta onneks osan sen laittamist appelsiinimehuist lavuaarii ja loppuleivän kaa lähin omaa huoneesee ja heitin siel sen roskii. Emmä uskalla ees vaalle mennä.

Repsahdus

Tänään palasin reissusta, joka on syömisen kannalta aivan paskasti. Nyt paino on aika tasaseen pysynyt 45.2 kg:ssa, jota painavampi en onneksi ole ollut. En mä tiä mitä odotan, ku petyn aina nähdessäni ne luvut vaassa. Jos syön vitusti enkä liiku tarpeeksi, ei paino oikeasti voi pudota, se on itsestään selvyys. Eka oon vaikka koko päivän syömättä ja seuraavana vedän naamaan karkkipussin, leipää ja kaikkea muuta paskaa. Sitten tulee ahdistus enkä taaskaan syö. Kauheeta jojolaihdutusta, ni rasvaprosentti varmaan vaa nousee. Itsehillintä hoi? Kesäloma loppui osaltasi, sua tarvitaan..! Nyt otan taas sen tavan, että aina kun meinaan sortua, ni viilto käteen rangaistukseksi. Päivässä sata normia istumaannousua ja jotain syväävatsalihasta treenaavaa liikettä. Ehkä vähän jotain reisille tai perseelle ja nopea hikijuttu. Sillä pääsee jo alkuun. Ja koitan päästä nukkumaan, ennen kuin kolmelta yöllä. Yövalvominen kuulema lihottaa.

Salapikapostaus

Jessh, pääsin mummin koneella salaa päivittämään! :) Lukijat kai kaikonnu, mutta ittelle tätä lähinnä kirjotan ja oikeesti tarvin kirjottaa, koska itsekuri katosi kokonaan ja nyt vituttaa kyllä ja paljon. Paino nimittäin nousi johonkin 45.3 (yäkyäkyäk) ja ahdistaa. En tiedä mitä voin tehä, kun esim. aikasemmin päivällä olin huvipuistossa missä syön patongin ja jäätelöö ja vielä aamulla ennen sitä söin karjalanpiirakan missä oli viel juustot ja ketsupit päällä. Ajattelin kai, että paastoan pari päivää. Luin kaikkia blogeja ja nappasin hirveeesti hyviä vinkkejä ja luulen, että itsekuri saattaa olla palaamassa. Enää en syö patsi, jos joku oikeesti pakottaa ja sillonkin koitan piilottaa sen ruuan vaikka sitten taskuun tai paidan alle.

Kävelin äskön tollasella ihme koneella puoltuntii, nii lähti 571.5 kalorii (tai niin se kone väittää). Ennen kun kävelin, punnitsin, että ois 45.2 kg ja sen jälkeen 45.4 kg. Sit ootin jotain viis min ja se oli taas 45.2 ja nyt 45.4. Häh? No nyt alotan oikeesti kunnon rääkin enkä sit syö ku korkeintaa 20 kalorii päiväs, en pysty olla syömättä, ku oon tämmönen sika. Ja viel aattelin, et oon laiha ku koulut alkaa.

Läski, läskimpi, minä

Tänään oli erittäin huono päivä syömisen kannalta. Kuten jo mainitsin aiemmin päivällä söin lakun, koska maikka antoi jä myöhemmin vielä jäätelön ja kasvisaterian hesessä. Mutsin kanssa olin hesessä ja ilmoitin haluavani minisalaatin. Se sitten meni kassalle ja sanoi "kaksi kasvisateriaa". Niin huono omatunto kun söin sen (no pari ranskista jätin, mutta liian vähän). En kerennyt lenkillekkään, koska tulin vasta ja pitää vielä pakata, kun lähden kahdeksi viikoksi landelle. Ja siellä mulla ei ole muuta kuin huono seura ja liikaa ruokaa kaikki papoo ruualla. Ei oo vaakaa eikä oo kokovartalo peilii, ei oo vesivessaa, eikä kunnonvalaistusta missä meikata. Eikä tietokonetta, ei siis postauksia kahteen viikkon. Rrrakastan :/ Eli tämä saattaa hyvinkin jäädä viimeiseksi merkinnäksi kahteen viikkoon, ellen ehdi vielä huomen aamuna.

// Ainiin, paino oli 45.0 (bmi 18,4), joka on aivan liikaa, koska ennen hamppariateriaa se oli 44.6 (bmi 18.2) Mrh... En syö hyi huomenna kun vettä ja vähän salaattia, että toi lähtee. Niin huono omatunto ja oksettaa.

Karkkihimo iski

Sorruin äskön lakupatukkaan, kun maikka jakeli niitä ja koko ajan tekee hirveästi mieli jäätelöä ja karkkia :/ Argh, kiitos vaan kauheasti kuumuus! Heti kun tulin kotiin juoksin tietysti vaa'alle niin sama aamuinen luku 44.6 kg lakupatukasta huolimatta. Huh. No onneksi tehtiin mitälie kärrynpyöriä ja ihmsinpyramideja äskön, missä lihaskunnollakin oli käyttöä. Toivotaan, että siitä oli edes vähän hyötyä.

Varmaan vuosia ollu tavoitteena tehdä ainakin sata vatsalihasliikettä päivässä ja sekalaismäärä selkälihaksia ja punnerruksia, mutta mä unohdan! No eilen onneksi muistin ja tein kai 150 vatsaa ja 50 selkää. Pienikin jumppa auttaa kai vähän... :) Tänään on vielä tekemättä.

Lähden kohta kaupungille, koska tarvitsen vaikka miten ison kasan uusia vaatteita, missä en näytä läskiltä (jos sellaisia on) ja muustakin syystä. Rrrakastan vaatteita.

Saatte keksiä otsikon itse.

Aamu paino oli 44.6 kg eli sama kuin illalla ennen syömistä. Söin äsken ruisleivän, jonka päällä oli kaksi juustosiivua ja join c-vitamiinipore litkut.

Koulun jälkeen lähden shoppailemaan ja syön kaupungilla luultavasti hesen minisalaatin. Koitan sen jälkeen ehtiä vielä lenkille ainakin tunniksi.

Ärrrsyttää kun kaveri puhuu koko ajan toisesta kaverista, jolla on nyt ilmeisesti joku syömishäiriö tai ainakin kehittymässä. Puhuu siitä kuinka tämä kaverimme inhoaa itseään ja niin edespäin. Ei siinä mitään ja koen suurta myötätuntoa tätä kaveria kohtaan, mutta kun itse en halua syödä jotain ja perustelen sen sillä, että koen pettäväni itseni, jos syön jotain ja näin ollen lihon, kaveri lähinnä suuttuu! Koska itse on kuulemma lihavampi ja niin päin pois. Minkä takia minun pitää olla neiti päivänsäde, joka hyppii riemuissaan omaa kauneuttaan? Minullakin on paha olo, koska olen lihava ja ruma ja koen, että olen pettänyt itseni monesti. Nykyisin, jopa viiltelen itseäni saksilla, koska koen itseni ansainneen sen. Se on ikäänkuin rangaistus.

No tsemppiä kuitenkin kaikille tavoitteisiin, meikä lähtee kouluun :)

Ensimmäinen tavoite saavutettu!

Särkänniemi reissulla oltiin kahdeksasta noin kahdeksaan ja siellä söin pienen omenan, (en ihan loppuun) kaksi puraisua kaverin juustosämpylästä (koska se pakotti) ja tuhottomasti Mynthoneita ainakin 155 kcal edestä.

Paino on 44.6, bmi 18.2 eli lievä alipaino. Ensisijainen tavoite saavutettu! :) Koitan pitää sen ja vähitellen pudottaa lisää.

Kauhea nälkä. Tänään ei ole tullut kaiheesti kaloreja joten sallin sen itselleni, että menen nyt syömään vähän.

Pikapostaus

Tänään poissa kotoa siitä kaheksasta varmaan iltakahdeksaan. Mennään huvipuistoon, joten kavereiden kanssa kiusauksia tulee pitkin päivää. Koitan olla sen enempää syömättä karkkia kuin muutakaan ruokaa. Söisin kohta jonkun mandariinin kun lähden, etten pökrää sinne ja ehkä jotain vähän kun tulen illalla takaisin.

Aamupaino oli nyt 45.5 eli BMI 18.5. Ei se millään meinaa mennä ollenkaan alipainorajan alle. Ja pidemmän ajan tavoitteet on saada se BMI alkamaan kuudellatoista. Huoh.

Paha tiputus maan pinnalle

Söin kolme kalapuikkoa, riisiä, salaattia ja tosi rasvaista salaatinkastiketta. Miksen tajunnut jättää edes sitä pois? Olisin toki syönyt vähemmän, mutta iskä oli päättänyt "ilahduttaa" ja laittaa ruuat valmiiksi lautaselle. Mrh. Jätin siitä vain yhden kalapuikon ja pari tomaattia. Koska ne on pahoja. Uskalla enää mennä edes vaa'alle, kun unelmat pienestä alipainosta rikkoutuu heti. Masentaa. Luulin, että pystyisin hillitsemään itseäni vähän enemmän. No enää en tänään syö.

Kävin vaa'alla kuitenkin. epätietoisuus ärsytti. 46.4 kg =18.9. Äsken se ei tuntunut pahalta, mutta hetkinen 46.4. Kuusi? Miten niin kuusi? Miten paljon voi annos lihottaa?! Pakko oksentaa tai jotain. Hyi en halua syödä enää koskaan.

Pieni voitto eilisestä

Eiliseen saldoon tuli vielä leipäpala ja 2 peruna-porkkana-nyyttiä. Hävettää vähän se toinen, koska tiedän, että olisin sen toisen voinut jättääkin. Tänään (n. klo 14) olen syönyt aamupalan = puolikkaan kestileipäviipaleen juustolla. Koulussa en syönyt, koska en ikinä syö. Seuraavan kerran syön varmaan lämpimän ruuan kuuden aikaan ja koitan olla sortumatta enempään. Aamupalan pystyisin helposti tiputtaa pois päiväjärjestyksestä, mutta koitan pitää jotain järjestystä yllä ettei syömis ajat ihan heittele.

Paino on nyt 45.6 kg eli BMI 18.6. (Eilen 18.9) En edes muista milloin viimeksi olisin painanut alle 46 kg eli vaa'an lukemat olivat melko ilonen yllätys. Eikä ollu vaikeeta! Onhan tosta matkaa vielä alle neljäänkympiin, mutta hirvee tsemppi ni sinne päästään! :D Wow

Enää ei yhtään tee mieli syödä välipalaa, ku huomasin, että syömärajoitus toimii, mutta äskön kerkesin itteäni jo pikkasen siita rankaista. Ajattelin, että vetäsen saksilla käteen pienen pintahaavan, kun meinaan sortua syömään. Joo eihän ne nättejä oo, mutta se in siinä ideana; en halua niitä ihooni = pakko hillitä syömishaluja. :)

Ja kiitoskiitoskiitos blogilleni, koska (hahhah, itsekehua :)) tunnen, että pysyn paremmin aisoissa kun saan kirjotella luvut tänne selkeästi ylös ja vähän muitakin tunteita ja syömisiä. Paljon selkeämpi ja helpompi, kuin kaiken maailman vihkoihin. Kiitos blogi!!

// Koska en oo syöny enkä juonu paino tippu niin että BMI on nyt 18.5, eli se viimenen joka vielä on ns. "normaali". Hahah tiedän, että toi nousee vielä ku kohta meen syömää, mut oisko vähän siistii saada kerrankin paino alipainon puolelle. :D
Noo, meen syömään (nii nyt kello lähenee sen kuus, että sallin sen ittelleni) peukut pystyyn etten hirveesti syö ja taas pety itteeni! :)

Juusto-höylä-itse-murha

Muokkasin tossa sellasen reilun tunnin "kaverille" kuvaansa, tulostin vaik kuin lappuja siitä ja leikkasin ja liimasin ja kolmee erikuvanmuokkausohjelmaa käytin ja niin vasten tahtosta nähä koko tyypin naamaa. Koko ajan sateli, että eiku jätä mun silmät värillisiks ja eiku hei noi taustalla näkyvät kengät ois kyl kivat värillisinä. Vastaakaa en osannu sanoa ni muokkasin ja sit tää ilmottaa ku vihdoin on valmis, että oho mun kädet näyttää tos kuvas läskeilt joo unoha koko juttu. Jee fiilis katossa tottakai, niinku jossain Klamydian E.v.v.k:ssa, sitä lainatakseni on niin saatanan tylsää, että ihan sama vaikkapitäis juustohöylällä itsaria pakertaa.

Liitty taas otolliseti tämäkin postaus aiheeseen. Hahhah.

Tyhmiä unelmia

Hävettää melkein tulla tänne taas vuodattamaan, koska tiedän että tahti hidastuu vielä olemattomiin. No jaa vielä kun virtaa on niin käytän sen. Masentaa taas kun huomaan miten iloisia jotkut tuntemani hoikat, alipainoiset, sairalloisen alipainoiset tuttuni ovat. Ja mä olen vain lihava ja ruma. Kun hivuttaisin sen BMI:n kesän loppuun mennessä kuuteentoista olisin nätti ja ensi kesänä voisin kuvitella meneväni rannalle. Pitää bikinejä tai edes kokouimapukua julkisesti. Minishortit kouluun taitaa olla liian tyhmä unelma.

No niin ja tähän väliinhän kuuluu joku ihana kuva kenestä vaan hoikasta esim. Twiggystä joku vanha kuva, mutta jostain syystä yhtäkään kuvaa en saanut liitettyä kansioihini.

Yritys on ensimmäinen askel epäonnistumiseen. Tai voittoon.

Kello 12.55 olen syönyt jo aamupalaksi mandariinin, pähkinöitä ja rusinoita sekä lounaaksi makaroonia ja ketsuppia. Ja mummi toi kinuskileivoksen, koska olen kuumeessa. Hillitsin itseni ja söin siitä vain puolet ja olen aika ylpeä itsestäni. Painoa taitaa olla tällä hetkellä 46.2 kg. Punnitsin vain kerran ja vaakani on aika ikäloppu jo joten voi se olla enemmänkin (46.3/46.4). Vielä yli 45:stä, mutta ei sitä yritystäkään ole ollut. Joku puolen vuoden mittainen sortuminen vaan. No onneksi on menkat ja niistä tulee nyt lisäpainoa :)

Muista en tiedä, mutta itsessäni olen huomannut, että laihduttaminen.. ei, laihtuminen, olisi paljon helpompaa jos osaisi ihan käytännössäkin sen niin helpon sanan. Ei. Taas tänään sain sen todettua, kun mummi toi leivoksen ja jotain halpis-rasva-sokeri-muffinseja. Kun se tuli niin suu virneessä että ihan sua ajattelin ku sä varmaan näistä tykkäät. Tai kun iskä on kokeillut jotain uutta ja hirveen ilosena, että maistas tätä täs on tätä valkosipulia mistä sä tykkäät. Nyt mä opettelen sen sanan. Ja laihdun kesän loppuun mennessä niin että vaa'asta hymyilee kolmosella alkava luku ja voin käyttää bikinejä julkisesti. Tai edes laihojen serkkujen seurassa.

Kellään muulla aiheuta vastaan sanomattomuus ongelmia laihdutuksen kanssa?

//Pieni lisäys
Huomasin, että näillä mitoilla BMI lähenee jo 19,
joka on hälyttävästi enemmän kun aikoihin. Paniikki kellot kilisee jo.