"Pystyn, pystyn, pystyn, pystyn..."

TIEDÄN EDELLEEN ETTEI KUKAAN TÄTÄ LUE, MUTTA JOS JOKU TÄNNE EKSYY niin, tiedoksesi, että kun edellisessä postauksessa saatoin sanoi pahasti yhdestä keverista, niin se on kyllä täyttä paskaa. Oikeesti rakastan sitä ja oon tosi huolissani sen viiltelyistä ja sen puheet niistä saa oikeesti pelkäämään. Mä rakastan sitä. Aina oon rakastanu ja aina tuun rakastamaan.

Ja lisää ilosia asioita, mun paino ei oo ikinä ollu näin alhanen! Kerran aikasemmin saman verran, mutta wwau. Mä tarvitsin vain pienen (suuren, SUUREN. lue: 46kg) herätteen ja jo rupes paino tippumaan. Tää ei oo yhtään niin hankalaa ku mitä luulis olevan.
Päivät menee teellä, purkalla, Pepsi Max -puikoilla ym. vähäkalorisella tai kalorittomalla. Kerran päivässä tulee yleensä heikkohetki, kun vaikka sukulaisia on käymässä ja niille tarjoillaan pullaa ja piparia. Joskus pääsen niistä ohi helposti, joskus en. Ei se, ettei pääse heti yli tarkoita kokonaan sortumista. Helpottaa, jos hakee vaikka Pepsi Max puikon ja syö sen tos hitaasti, niin tilanne voi olla jo ohi sen jälkeen.
Tänään oli myös kylässä sukulaisia ja oikeesti se herkullisen pullan tuoksu valtas koko talon. Tiedän, että jos jotain syön niin himo seuraa koko päivän. Keksit vaan näytti niin herkullisilta, pehmeiltä, makeilta ja melkein huomaamattani otin yhden. Puraisin siiät palas suuhuni ja se oli ...mautonta, kovaa, äklömakeaa. Tungin kuitenkin koko keksin suuhuni ja pureskelin kauan, niin kauan että aloin jo tottua makuun ja se maistui hyvältä. Syöljin kuitenkin koko paskan vessapönttöön, mitä iloa siitä enää vatsassa on, jos kielellä maistetaan. Vatsassa se aiheuttaa vaan suurta surua ja tuskaa.

Pelottaa vähän siskon lähestyvät nimpparit. Tiedän, että tulossa on kauheeta herkkupöytien seassa notkumista, kun pitäisi kaikkea paskaa iloisesti selittää sukulaismummoille. Jospa julistaisin itseni herkkulakkoon? Mutta entä kun sorrun ihanaisen kermaiseen täytekakkupalaan, joka ikään kuin kutsuu luoksensa. Huomasitko? Tämä mun ongelma on, en luota siihen, että pystyn oikeasti pitämään näppini erossa herkuista. Joskus taisi toimia kun tiiviisti hoin mielessä, että "kyllä mä olen vahva, noi on vaan pahaks, en mä noita haluu, kyllä mä pystyn". Äh, no siis KYLLÄ MÄ PYSTYN. Ihan varmasti :)

Ai niin se paino. Annoinko nyt sellasen kuvan, että se ois jotain alle 40 kiloo vai? Toivottavasti en, koska se on 43.8, johon siihenkin melko tyytyväinen. Jes, teen ja purkan voimalla eteen päin! :D