"Pystyn, pystyn, pystyn, pystyn..."

TIEDÄN EDELLEEN ETTEI KUKAAN TÄTÄ LUE, MUTTA JOS JOKU TÄNNE EKSYY niin, tiedoksesi, että kun edellisessä postauksessa saatoin sanoi pahasti yhdestä keverista, niin se on kyllä täyttä paskaa. Oikeesti rakastan sitä ja oon tosi huolissani sen viiltelyistä ja sen puheet niistä saa oikeesti pelkäämään. Mä rakastan sitä. Aina oon rakastanu ja aina tuun rakastamaan.

Ja lisää ilosia asioita, mun paino ei oo ikinä ollu näin alhanen! Kerran aikasemmin saman verran, mutta wwau. Mä tarvitsin vain pienen (suuren, SUUREN. lue: 46kg) herätteen ja jo rupes paino tippumaan. Tää ei oo yhtään niin hankalaa ku mitä luulis olevan.
Päivät menee teellä, purkalla, Pepsi Max -puikoilla ym. vähäkalorisella tai kalorittomalla. Kerran päivässä tulee yleensä heikkohetki, kun vaikka sukulaisia on käymässä ja niille tarjoillaan pullaa ja piparia. Joskus pääsen niistä ohi helposti, joskus en. Ei se, ettei pääse heti yli tarkoita kokonaan sortumista. Helpottaa, jos hakee vaikka Pepsi Max puikon ja syö sen tos hitaasti, niin tilanne voi olla jo ohi sen jälkeen.
Tänään oli myös kylässä sukulaisia ja oikeesti se herkullisen pullan tuoksu valtas koko talon. Tiedän, että jos jotain syön niin himo seuraa koko päivän. Keksit vaan näytti niin herkullisilta, pehmeiltä, makeilta ja melkein huomaamattani otin yhden. Puraisin siiät palas suuhuni ja se oli ...mautonta, kovaa, äklömakeaa. Tungin kuitenkin koko keksin suuhuni ja pureskelin kauan, niin kauan että aloin jo tottua makuun ja se maistui hyvältä. Syöljin kuitenkin koko paskan vessapönttöön, mitä iloa siitä enää vatsassa on, jos kielellä maistetaan. Vatsassa se aiheuttaa vaan suurta surua ja tuskaa.

Pelottaa vähän siskon lähestyvät nimpparit. Tiedän, että tulossa on kauheeta herkkupöytien seassa notkumista, kun pitäisi kaikkea paskaa iloisesti selittää sukulaismummoille. Jospa julistaisin itseni herkkulakkoon? Mutta entä kun sorrun ihanaisen kermaiseen täytekakkupalaan, joka ikään kuin kutsuu luoksensa. Huomasitko? Tämä mun ongelma on, en luota siihen, että pystyn oikeasti pitämään näppini erossa herkuista. Joskus taisi toimia kun tiiviisti hoin mielessä, että "kyllä mä olen vahva, noi on vaan pahaks, en mä noita haluu, kyllä mä pystyn". Äh, no siis KYLLÄ MÄ PYSTYN. Ihan varmasti :)

Ai niin se paino. Annoinko nyt sellasen kuvan, että se ois jotain alle 40 kiloo vai? Toivottavasti en, koska se on 43.8, johon siihenkin melko tyytyväinen. Jes, teen ja purkan voimalla eteen päin! :D

Epä-toivo-paniikki-helpotus-silti-epä-onnistunut

Huh, se paino oliki 46 eikä 46.6. Tänää en oo syöny ku kupin vihreetä teetä ni paino on 45.8. Se on vieläkin liikaa mutta parempi että edes alle sen 46. Jotenki niin ivallista, että vasta toissa postauksessa sanoin uskovani, että "kyllä se paino tästä on alas menossa, sais vaan mennä nopemmiin ku alku -44 jo kyllästyttää". Vähä väärään suuntaan lähti, vaikka nyt ei kyllästytä toi 44. Täs vaiheessa se oikeesti tuntuis pelastukselta, näyttäis, että pääsen takas haluumaani suuntaa ku yritän. Nii, eli eilen bmi oliki 18.7 eikä 18.9. On se silti korkeempi, kun varmaan koskaan. Nyt bmi on 18.6. Vielä normaalipainon puolella. Höh, toi on paha pudotus maan pinnalle, jos on tottunu 17.9:ään. Yks syy miksi mun paino tippuu niin hitaasti tai vaan nousee (niinkuin viime aikoina on tehnyt) on oikeesti se että oon vaa niin hemmetin laiska. Mä kyllä jaksan ihan hyvin vedellä punerruksia ja vatsoja ja hölkätä pururatoja ympäri, mutta se pulma on siinä ku tulee helposti ajatus "äh, no emmä jaksa täs tuolilta maahan laskeutuu, mielummin luen" tai "joo, ois kiva lähtee lenkille mut pitäis vaihtaa vaatteet ja sit on ihan hikinen". Välil must tuntuu, et oon jotenki vähän vajaa ku oon nii laiska. Et jos en koko ajan miettis syömisii ja liikkumisii ni oisin jo kuollu ylipainoon. Ruoka niin maistuis, mut liikunta on tylsää. Ja mitkään liikuntaharrastukset kaa ei velvota liikkumaan kesäsin. Sama laiskuus mulla on välillä koulun tai harrastusten kanssa, "en jaksa hakee fyssan kirjaa, ei huvita nostaa kitaraa laukustaan". Argh, mitä mä voin ittelle tehdä?!

Viimeinen valitusvirsi

Oon vältelly tätä blogia ihan tietosesti. Koska mua hävettää. Tiedän, ettei tääl oo ees lukijoita, mt mul tulee niin huono olo nähdä ne luvut täällä. Tajuta, et mun ongelmat ei oo vaan yks painajainen vaan ihan totta. Pelottaa ja hävettää sanoa ja nähdä, että kuudessa päivässä mä olen lihonut 2 kiloa ja että se näkyy. Siinä on ne mun "lihakset" jotka keksi muuttua läskiks. Mä luotin siihen, että paino menee hitaasti, mutta varmasti alas niinku se teki aiemminki. En ois saanu luottaa, se tuli lujaa ylös. Ajattelin, et tää ongelma ei oo niin iso, et mun pitäis tehä mitää ja söin paljon. Se kostautu. Välttelin vaakaaki ihan tietoisesti. Luulin, että se ois 52 kiloo, ja en halunnu nähä sitä lukuu, koska tiesin lihoneeni: se näkyy ja tuntuu ulos päin. Pakotin itteni vaalle. Halusin pyörtyä, koska tajuttomuus oli paljon parempi vaihtoehto todellisuuteen. 46.6. bmi 18.9. En ole ikinä ollut niin lihava. Ikinä. Tää teksi takkuilee ihan saatanan pahasti, tuntuu että oisin kirjottanu tätä vuoden. Tää ois raamatun pitkä. Joo, kirjotin ehkä kaks minuuttii. Tekstasin äskön kaverin kaa. Se sano et se joi. Itkin. Se sano et se joi meijän kaverin kaa ja siit on kauan. Se on juonu monta kertaa. Olin vihanen. Se on juonu vuoden, viillelly, oksentanu, yrittäny itsemurhaa. Ja mä en oo tienny. Se niin on sanonu, että olen sen paras kaveri ikinä, helvetin tärkee ja rakas. Sitä se aina hokee. Et mä oon ainoo, jolle se voi puhuu ja joka kuuntelee. En tienny et se joi viilteli tai mitää. Mut kyllä sen pari hyvänpäivän tuttuu ties. Olin vihanen. Hänelle, itselleni, kaikelle. Kaikki sen ja mun ongelmat tuli niin kovalla paineella päähän ja itkin. Sit me soviteltii, mä vittuilin sille, soviteltii sanottii että rakastetaa mä itkin, menin vaalle, halusin pyörtyä ja tulin tähän kirjottamaa. Nää päivät on menny niin paskasti mä oon vaa syöny syömästä päästyä ja lihonu. "Joo se paino lähtee kyl" vaa aattelin. Mihin mun itsekuri katosi? Mä en kestä enää. Haluun tauon mun elämästä, en halua luopua siitä kokonaan, koska se on liian rakas. Ei, kaikki ihmiset mun ympärillä on liian rakkaita ja haluan, että ne on onnellisia ja haluan olla onnellinen niiden kanssa. Mut haluan tauon. Jos maailma pitäis paussin ja jokainen sain vähän hengittää. Ajatella, mitä haluaa. Pitää silmät kiinni ja olla paikoillaan. Ja sit se hitaasti lähtis käyntiin ja vähän kerrallaan palais siihen mitä se oli ja kaikki ois vähän virkeämpiä taas kohtaamaan sen ja kaikilla ois vähän enemmän voimaa siihen taas. Typerää, lapsellista toiveajattelua. Ei maailma ajattele, millon jonkun on huono olla ja auta sitä. Kaikkien kuuluu kestää se sellasena kun se on. Joillain on oikeesti paha jossain kehitysmaissa ja hävettää valittaa täällä jostain painosta. Ihan kun ei olis suurempia ongelmia. Ei kellään oikeesti oo oikeutta tehä mun elämästä tätä. Ei edes mulla ja mä olen ainoa joka sitä sääntöä rikkoo. Samalla kun mä elän tätä elämää mä rikon tällä jonkun toisen omaa. Mä en halua katua sitä että niin moni vuosi mun elämästä hukkui tähän. Mut mä en pääse tästä pois. Jatkan tän leikin loppuun. Pidän yksin sen tauon. Tauon mun elämästä. Mä nukun sen ohi. Välillä herään ja itken. Ei, eikun hymyilen. Ja nukun taas. En syö. Juon vettä ja nukun taas viikon päästä menen vaalle ja saan hymyillä taas.

Serkun kaiman anopin, joo läpi menee ain

2 pullaa, 2 dominoo, (aik pieni) pala kakkuu, 2 kuppii kahvii... Olin tädin poikkiksen isoäidin synttäreillä. Vai isoisän. Sama se. Niin, olin siellä seittemän aikaan, sitten tunniks tai pariks prätkäkerholle "pelaa" bilist ja nyt oon istunu koneella ehkä 4 tuntii ja kaikki muut nukkuu. Hyvä minä, kenen idea oli antaa mun nukkuu 16 tuntii ja vetää kahen kahvikupin verran kofeinii. Jesjes. Ja pari tuntii sit lipitin Pepsi Max mehujäätä, minkä itte tein mut oli niin pahaa kyl. Paino kyl kiltisti vaa 44.2 eli onks bmi sit 17.9 mut kyllästyttää aik perskuleest toi 44 -alku tos jo. Nääh, kyl tää täs laskee hitaas mut varmast. Moon vaa niin kyllästyny jotenki vaa tulee välil sillee, et "antaa mennä, syö lehmä syö", mut koitan hillii ku rupee sit kaduttaa, koska kyl mä haluun olla laiha ja näin. Ja ihan sama mä haluun et se vitn terkkari tajuu et moon taas laihtunu, ku se siihen jakso huomion kiinnittää ja stana, ma haluun huomioo!!

Ai joo, ei liity mut ne Seppäläst saatavat Scrub kasvonaamiot on iha hyvii oikeesti. En moo mitää vetäny. Moon oikeesti tälläne. Kai. Oli se Pepsipuikko kieltämättä outo. Mitähän muuta siin oli?

Ja must tuntuu et mä lihon enemmän niiku "oikeest ruuast" ku sit kaikest paskast, tyylii pullast. o.O

// hei ekskusemua, miten nää kaikki postausten kellonajat o vääräs ku kello ei oo mitää viis tai neljä päiväl vai mitä toi näytti vaa kyl 2.56 yöl/aamul... ???

"Vaaka sanoo, et on lähteny, mistäs se ny ois...

...ai katoku kiva. Rinnoista. Mä luulin et ne on niin pienet, et ei niist ees vois."

Tulin vaa postaamaa, että romahin eilen. Pysähyttii kahvilaan Porvoossa ja söin sillee mukavasti melkein puolikkaan ranskiksen. Siis patongin. Aamulla luulin, että meni hyvin, ku söin kuus viinirypälettä ja sit kupin teetä. Ja Porvoos söin myös pähkinäkonvehdin. Ylihinnoitellun ja itsetehdyn. En muista söinkö muuta, koska simahin puol seittemän aikaa ja heräsin tänää vast puol yhelttoist.

Tänää mut pakotettii syömää. Tai ois pakotettu, jos en ois itte luvannu heti syödä. Söin semmosen melkee kokonaan yhen ku on niitä Tangliatelle pastoja. Sellanen pastatakku, ihan valkonen melkee. Vastapainoks kävelin puol tuntii tollases vekottimes ni lähti jotain 520 kalorii ja sit tein 150 istumaannousuu ja jotain säälittävii punneruksii ehkä kymmenen. Oisin mä jaksanu mut inhoon niitä ja 20 säälittävää kyykkyhyppyy.

Lähen kaupungille.

no kato ku yllätys

Menen (yllätysyllätys) mummille kolmeksi viikoksi, eli postauksia sinä aikana...? kolme? Ei yhtään? Joo, en tiedä. No mitä yritin sanoa, niin matkahan muuten olisi tooosi kiva, (ainakin jos kaverikin tulee junalla jossain välissä käymään) jos mutsi ei olisi nyt näillekin porukoille vuotanut terkkarin ihanaa viestiä vahtia mun painoa. Joo ihan sen iloks haluun painaa koulun alus niin vähän et se pyörtyy lattiaan. Kostan sille XD

Äskön (aiemmin tänään, yöllä) näin unta muummuassa kuolemasta, olin varma, että masennun siksi, (eikä ollu eka kerta) ja tajusin, että elämässä on kai tärkeämpiä asioita, kuin laihuus. Tiedän, kliseistä, mutta se meni jo yli kun näin todentuntuista unta siskon kuolemasta. Mutta ken leikkiin ryhtyy sen kestäköön, en mä kuolemaan laihdu vaan kauneuteen. En mä tätä käsistäni päästä.

Paino on 44 kg, tai oikeastaan voisin sanoo, että 38.9 kg, joka kuulostaa paljon paremmalta. Vaaka siis sanoo painon vaan 0,2 kg:n tarkkuudella ja en usko, että paino voi paljoa nousta kupilla vihreää teetä ja kuudella viinirypäleellä.

Äh, mua itkettää. Vaik en mä usko et mä itkisin. Ahdistaa ehkä. Ehkä mä haen vaan huomiota tällä laihduttamisella. Mä haluun olla hetken laiha, tosi laiha ja sitten taas terve. Ettei kenenkään tarvi pelätä. Mul tuli joku ihme herätys, et elämä on ihan vitun lyhyt ja mä haluan elää sitä mun rakkaiden kaa, isovanhempien, vanhempien, siskon... ei se niillä oo sen pidempi, mä haluun et ne tietää et mä rakastan.

Joo, ihanaa kolmea viikkoa, palailen sit.

!! :D

Kotona!

Nää mun postaukset on tainnu viimeaikoina olla just sitä, että "nyt tulin kotiin" tai "nyt oon taas lähössä" ja voisin ennustella, että aika hiljasta tosiaan tulee kai olemaan koko kesä matkustelujen sunmuiden takia.

Kaverin mökillä syötiin kokoajan ja olin varma, että paino pikkusen nousee, mutta ei! 43.8, ei voi olla totta! Ette usko miten ilonen oon :) bmi 17.8!! No mutsille jo juoruttiin siite etten muka paljon syö ja se rupee jotan pakko syöttää mua varmaa, mä koitan pistää vastaan. Paino lähti niin nätisti alas päin. Eieieiei moon niin onnellinen!! :D

Kiitos, terkkari, kiitos

Lintsillä olin eilen melkein koko päivän ja söin salaattia ja metrilakuja (aika synniltä maistu, eikös se niin oo, että Saatana pukeutuu houkuttelevaksi?) ehkä 2 tai 3. Ja join kupin kahvia. Aamulla puolikkaan täytetyn sämpylän, mutsi oli taas vahtimassa.


Eilen oli myös terkkarintarkastus (hienoa, keskellä kesää) ja se huomas mun painon pudonneen, vaikka oon kasvanu puol senttiä (kuulema kasvan vielä korkeintaan yhestä kolmeen senttiä hyvällä tuurilla). Aikasemmin se on pituuden mukana noussu ja näin mut nyt se oli kilon vähemmän. Selitin sille, että alkuu se tippu jotain pari kiloa ja nyt nous kilon, mut väliäkös, jos koko ajan oon normaalipainoinen. (Hahhah, en kauaa!!) Normaalisti meijän pitäis tavata kahden viikon välein tarkastamassa mun paino, mutta kesälomalla se ei (onneks) käy. Heti koulujen alettua joudun sitte mennä sinne ja se soittaa mutsille et mutsi tietää varmasti ja nyt se nylkee mut. Hienoa, kiitos.

Tänään pakenen kotoa shoppailemaan, ja siellä en syö, kun kukaan ei vahdi. En mä sellasissa tilanteissa ikinä sorru. Oon sielä mahdollisimman kauan, mielellään senki aikaa ku terkkari soittaa mutsille.

Paino nyt aamulla 45.2 kg ja bmi 18.3. Hyyyiii!! Eihän tost oo paha matka kaheksantoist alle, eihän...?!?

Joo, pälpätän meses viel hetken ja meen sitte tekemään aamuvatsalihakset. Moi moi! :)

Ssaatannaaa

Aikas helvetin hienoo, jotenkin sain (ainakin hetkellisesti) itseäni niskasta kiinni (no kuten aina ahmimisen jälkeen) niin mutsi päätti vahtia, että varmasti syön ihan vitusti aamupalaa. Olin sillee et joo otan koht, koska tiesin et se lähtee kauppaa ni voisin valehdella et söin. Mut se oli vaa et eiku ain sanot et ei oo nälkä ja kohta syöt ni menin kiltisti hakee jukurttii ku katoin et siin ei ois niin paljon kaloreit ku jos ottaisin leivän. Se tuli kaikki loput jukurtit tyhjentää mun lasii ja teki mulle leivän ku et muka kaisin kuitua. Se oli viljajukurttii!!! Plääh, siin se sit vahti et söin kaiken. No kaadoin sen huomaamatta onneks osan sen laittamist appelsiinimehuist lavuaarii ja loppuleivän kaa lähin omaa huoneesee ja heitin siel sen roskii. Emmä uskalla ees vaalle mennä.

Repsahdus

Tänään palasin reissusta, joka on syömisen kannalta aivan paskasti. Nyt paino on aika tasaseen pysynyt 45.2 kg:ssa, jota painavampi en onneksi ole ollut. En mä tiä mitä odotan, ku petyn aina nähdessäni ne luvut vaassa. Jos syön vitusti enkä liiku tarpeeksi, ei paino oikeasti voi pudota, se on itsestään selvyys. Eka oon vaikka koko päivän syömättä ja seuraavana vedän naamaan karkkipussin, leipää ja kaikkea muuta paskaa. Sitten tulee ahdistus enkä taaskaan syö. Kauheeta jojolaihdutusta, ni rasvaprosentti varmaan vaa nousee. Itsehillintä hoi? Kesäloma loppui osaltasi, sua tarvitaan..! Nyt otan taas sen tavan, että aina kun meinaan sortua, ni viilto käteen rangaistukseksi. Päivässä sata normia istumaannousua ja jotain syväävatsalihasta treenaavaa liikettä. Ehkä vähän jotain reisille tai perseelle ja nopea hikijuttu. Sillä pääsee jo alkuun. Ja koitan päästä nukkumaan, ennen kuin kolmelta yöllä. Yövalvominen kuulema lihottaa.

Salapikapostaus

Jessh, pääsin mummin koneella salaa päivittämään! :) Lukijat kai kaikonnu, mutta ittelle tätä lähinnä kirjotan ja oikeesti tarvin kirjottaa, koska itsekuri katosi kokonaan ja nyt vituttaa kyllä ja paljon. Paino nimittäin nousi johonkin 45.3 (yäkyäkyäk) ja ahdistaa. En tiedä mitä voin tehä, kun esim. aikasemmin päivällä olin huvipuistossa missä syön patongin ja jäätelöö ja vielä aamulla ennen sitä söin karjalanpiirakan missä oli viel juustot ja ketsupit päällä. Ajattelin kai, että paastoan pari päivää. Luin kaikkia blogeja ja nappasin hirveeesti hyviä vinkkejä ja luulen, että itsekuri saattaa olla palaamassa. Enää en syö patsi, jos joku oikeesti pakottaa ja sillonkin koitan piilottaa sen ruuan vaikka sitten taskuun tai paidan alle.

Kävelin äskön tollasella ihme koneella puoltuntii, nii lähti 571.5 kalorii (tai niin se kone väittää). Ennen kun kävelin, punnitsin, että ois 45.2 kg ja sen jälkeen 45.4 kg. Sit ootin jotain viis min ja se oli taas 45.2 ja nyt 45.4. Häh? No nyt alotan oikeesti kunnon rääkin enkä sit syö ku korkeintaa 20 kalorii päiväs, en pysty olla syömättä, ku oon tämmönen sika. Ja viel aattelin, et oon laiha ku koulut alkaa.