tiistai 26. toukokuuta 2009

Yritys on ensimmäinen askel epäonnistumiseen. Tai voittoon.

Kello 12.55 olen syönyt jo aamupalaksi mandariinin, pähkinöitä ja rusinoita sekä lounaaksi makaroonia ja ketsuppia. Ja mummi toi kinuskileivoksen, koska olen kuumeessa. Hillitsin itseni ja söin siitä vain puolet ja olen aika ylpeä itsestäni. Painoa taitaa olla tällä hetkellä 46.2 kg. Punnitsin vain kerran ja vaakani on aika ikäloppu jo joten voi se olla enemmänkin (46.3/46.4). Vielä yli 45:stä, mutta ei sitä yritystäkään ole ollut. Joku puolen vuoden mittainen sortuminen vaan. No onneksi on menkat ja niistä tulee nyt lisäpainoa :)

Muista en tiedä, mutta itsessäni olen huomannut, että laihduttaminen.. ei, laihtuminen, olisi paljon helpompaa jos osaisi ihan käytännössäkin sen niin helpon sanan. Ei. Taas tänään sain sen todettua, kun mummi toi leivoksen ja jotain halpis-rasva-sokeri-muffinseja. Kun se tuli niin suu virneessä että ihan sua ajattelin ku sä varmaan näistä tykkäät. Tai kun iskä on kokeillut jotain uutta ja hirveen ilosena, että maistas tätä täs on tätä valkosipulia mistä sä tykkäät. Nyt mä opettelen sen sanan. Ja laihdun kesän loppuun mennessä niin että vaa'asta hymyilee kolmosella alkava luku ja voin käyttää bikinejä julkisesti. Tai edes laihojen serkkujen seurassa.

Kellään muulla aiheuta vastaan sanomattomuus ongelmia laihdutuksen kanssa?

//Pieni lisäys
Huomasin, että näillä mitoilla BMI lähenee jo 19,
joka on hälyttävästi enemmän kun aikoihin. Paniikki kellot kilisee jo.

Ei kommentteja: