Epä-toivo-paniikki-helpotus-silti-epä-onnistunut

Huh, se paino oliki 46 eikä 46.6. Tänää en oo syöny ku kupin vihreetä teetä ni paino on 45.8. Se on vieläkin liikaa mutta parempi että edes alle sen 46. Jotenki niin ivallista, että vasta toissa postauksessa sanoin uskovani, että "kyllä se paino tästä on alas menossa, sais vaan mennä nopemmiin ku alku -44 jo kyllästyttää". Vähä väärään suuntaan lähti, vaikka nyt ei kyllästytä toi 44. Täs vaiheessa se oikeesti tuntuis pelastukselta, näyttäis, että pääsen takas haluumaani suuntaa ku yritän. Nii, eli eilen bmi oliki 18.7 eikä 18.9. On se silti korkeempi, kun varmaan koskaan. Nyt bmi on 18.6. Vielä normaalipainon puolella. Höh, toi on paha pudotus maan pinnalle, jos on tottunu 17.9:ään. Yks syy miksi mun paino tippuu niin hitaasti tai vaan nousee (niinkuin viime aikoina on tehnyt) on oikeesti se että oon vaa niin hemmetin laiska. Mä kyllä jaksan ihan hyvin vedellä punerruksia ja vatsoja ja hölkätä pururatoja ympäri, mutta se pulma on siinä ku tulee helposti ajatus "äh, no emmä jaksa täs tuolilta maahan laskeutuu, mielummin luen" tai "joo, ois kiva lähtee lenkille mut pitäis vaihtaa vaatteet ja sit on ihan hikinen". Välil must tuntuu, et oon jotenki vähän vajaa ku oon nii laiska. Et jos en koko ajan miettis syömisii ja liikkumisii ni oisin jo kuollu ylipainoon. Ruoka niin maistuis, mut liikunta on tylsää. Ja mitkään liikuntaharrastukset kaa ei velvota liikkumaan kesäsin. Sama laiskuus mulla on välillä koulun tai harrastusten kanssa, "en jaksa hakee fyssan kirjaa, ei huvita nostaa kitaraa laukustaan". Argh, mitä mä voin ittelle tehdä?!