sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

no kato ku yllätys

Menen (yllätysyllätys) mummille kolmeksi viikoksi, eli postauksia sinä aikana...? kolme? Ei yhtään? Joo, en tiedä. No mitä yritin sanoa, niin matkahan muuten olisi tooosi kiva, (ainakin jos kaverikin tulee junalla jossain välissä käymään) jos mutsi ei olisi nyt näillekin porukoille vuotanut terkkarin ihanaa viestiä vahtia mun painoa. Joo ihan sen iloks haluun painaa koulun alus niin vähän et se pyörtyy lattiaan. Kostan sille XD

Äskön (aiemmin tänään, yöllä) näin unta muummuassa kuolemasta, olin varma, että masennun siksi, (eikä ollu eka kerta) ja tajusin, että elämässä on kai tärkeämpiä asioita, kuin laihuus. Tiedän, kliseistä, mutta se meni jo yli kun näin todentuntuista unta siskon kuolemasta. Mutta ken leikkiin ryhtyy sen kestäköön, en mä kuolemaan laihdu vaan kauneuteen. En mä tätä käsistäni päästä.

Paino on 44 kg, tai oikeastaan voisin sanoo, että 38.9 kg, joka kuulostaa paljon paremmalta. Vaaka siis sanoo painon vaan 0,2 kg:n tarkkuudella ja en usko, että paino voi paljoa nousta kupilla vihreää teetä ja kuudella viinirypäleellä.

Äh, mua itkettää. Vaik en mä usko et mä itkisin. Ahdistaa ehkä. Ehkä mä haen vaan huomiota tällä laihduttamisella. Mä haluun olla hetken laiha, tosi laiha ja sitten taas terve. Ettei kenenkään tarvi pelätä. Mul tuli joku ihme herätys, et elämä on ihan vitun lyhyt ja mä haluan elää sitä mun rakkaiden kaa, isovanhempien, vanhempien, siskon... ei se niillä oo sen pidempi, mä haluun et ne tietää et mä rakastan.

Joo, ihanaa kolmea viikkoa, palailen sit.

Ei kommentteja: