Loppu

Mä luulin jo ettei mitää ongelmaa olis ja olisin terve ja näin ja sitte ihan yht' äkkiä tuli joku läski ahdistus juttu ja en oo tänää enkä illal oikee syöny. Jotain riitaaki tuli mutsinkaa ja viiltelin. Ei me yleensä mitää riidellä, toi oli vaa huono hetki ja ei menny mielipiteet yksiin. Joka tapauksessa musta ei oo enään kirjottamaan tätä blogia, kommentoimaan ja kannustamaan ketään, vaikka teitä tuleekin ikävä. Voi olla että aloitan uuden blogin jossain vaiheessa, vaikka epäilenkin, että lähitulevaisuudessa ei. Paraneminen lähtee vielä uudestaan käyntiin (toivottavasti) ja pitkä matka on tän kanssa vielä kuljettavana, mutta kuljen sen matkan tietokoneenruudun tällä puolella ihan kokonaan.

<3:lla Bree

Antakaa mun kokea edes yksi ilo

Netti on ollu poissa käytöstä jonkin aikaa ja jo ennen sitä tää blogi on jäänyt vähän unohduksiin. Anteeksi. En oo kommentoinu kenellekkään, tekin varmaan ootte luopunu tästä blogista. No, mä oon nyt terve, tiedän sen. Pelko sai parantumaan, koko kesään ei oo ollu menkkoja ja haluun ne takas, koska mulla on joku pakko mielle lapseen. Haluan oman. Haluaisin aloittaa terveellisen elämän kunnolla, syödä hyvin ja käydä lenkillä, liikkua paljon. Laiskuuttani en vaan saa lenkkikamoja päälle ja itseäni ovesta ulos. Muuten on hyvin kaikki. No, kaikki fyysisesti. Kesän aikana oli jotain paniikkia lesboudesta. En mä kykene sanomaan ääneen, että olen lesbo, mutta jossain määrin oon nyt senkin asian kanssa ihan sinut. Toinen -vähän suurempi murhe- on kaverini. Ystäväni, paras kaverini ikinä. Sillä menee huonosti nyt ja se ahdistaa muaki paljon. Se niinku viiltelee ja näin, haluis kertoa jollekin, mutta on liian arka. Mä löysin nyt sen blogin. Tiedän, että se on sen. Se kirjotti yhteen juttuun vahingossa sen osotteen alua ja googletin. Sen nimi on siellä, yks mikä on merkityksellinen ja muuta mistä tiedän. Ahdistaa niin kauheesti. Se on puhunut jotain itsetuhosta ja mua pelottaa. Miksi, miksi, kaikki ei voi olla hyvin. Pienen hyvän hetken tahtoisin kerätä voimia, ehkä kestäisin taas paremmin. Musta niin tuntuu, että jokaisella jonka tunnen on nyt kaikki niin huonosti. Mä en jaksa, mutta mun pitää välittää, koska pelkään kaikkien puolesta. Just nyt mulle tuntuu olevan tärkeintä se kaveri. Mä välitän siitä niin helvetisti.

Ai niin, tää blogi aktivoituu taas.

Hengissä ollaan ja vähän turhan hyvissä lihoissakin

Edit ke 15.7 // Paino 43.6 kg bmi 17.7

Joku on saattanut jo huomata, että edellisestä postauksesta on aika luvattoman paljon aikaa. Elämä on syömisten kannalta ollut tosi tasapaksua postaustauon aikana ja nyt olen aika paksussa kunnossa. Taisin juuri punnita, että 44.4 kg. Syön päivfittäin jo aika paljon, mutta pyrin kuluttamaan aina vähän enemmän; menis tää paino alas nyt sitte edes hitaasti ja vaivihkaa. Mutsi ja faija on lopettanut mun punnitsemisen kun se sillon kävi 45 yläpuolella. Faija lupaili jo jonkinlaista kuntovehettä kotiinkin kun olen täällä isovanhemmilla ollessa käyttänyt tosi ahkerasti niiden omaa. En tiedä miten tota laitetta pitäisi kuvata; siinä ikään kuin kävellään, jalat laitetaan omille tasoilleen jotka liikkuvat jalkojen mukana. Laite näyttää kulutetut kalorit kätevästi, (oon kuullut, että tollaset näyttää vähän enemmän kun on totta, mutta kävelen sen verran "ylimääräistä") joten pyrin aina sen kanssa kuluttamaan syömiset ja koirien kanssa tehdyt lenkit ja kaupungilla kävelyt on sitten ns. "ylimääräistä hyvää" tai se voimavara, jonka avulla aion laihtua.

Syömisten kanssa päivä menee niin, että aamut paastoan teen ja Coca Cola zeron kanssa, tai kuntovehkeellä kulutan esim. 600 kalorii ja syön leivän tai jotain ja illalla iskee suurempi ahmimiskohtaus, jonka kuitenkin saan vaivoin myös kulutettua. Oon nykysin ihan koukussa Coca Cola Zeroon ja siihen yhteen tiettyyn vihreeseen teehen, jonka merkkiä en nyt kuollaksenikaan muista, mutta nimi on joku China Green.

Muutama mukava asia, kuten kitaran ja pianon soittaminen ja tällä viikolla tuleva maalaustelinen (jeeeei!!) on vieneet toisinaan ajatuksiani syömisestä ja ihan hyvä kai niin, koska ainakin kuukauden ajan se on ollut mielessä niin yötä päivää, että lisää kiusausta valtavasti.

Kaveri kyselee aina silloin tällöin (no aika useasti) mun syömisistä ja ahdistuksista ja viime illan tekstailujen tuloksena se sano, että taidan olla pikkuhiljaa paranemassa. (Se sanoo, että mulla on oikeesti syömishäiriö, ei se oo mitenkää kukaa diaknosoinu sitä mulle). Mutta siis en mä halua "parantua". En vielä. Mä en oo siihen valmis, paraneminenhan on tässä tapauksessa synonyymi "lihomiselle". Enkä mä halua lihoa.

Niin, kuten jo mainitsin blogi on ollut vähän hiljainen viime aikoina. Postauksia ei taida olla tulossa hirveän tiheään tahtiin loppukesänä ainakaan, ei tässä mitään vaihtelua tapahdu syömisten kanssa. Suurimmat mullistukset ilman muuta raportoin, jos vaikka välitavoitteita tulisi saavutettua :) (Se alle 43 uudestaan on nyt ensisijaisena tavoitteena. Eikä oo kaukana!) Aktiivisemmin käyn kuitenkin näillä tunnuksilla kommentoimassa teidän blogejanne.

Kipeenä ;/

Eilen aamulla söin karjalanpiirakan (n. 120 kcal), reilu ruokalusikallinen punajuurisalaattia, joku hedelmä (n. 50 kcal), pitsa, (n. 1250 kcal), muutama mansikka ja herne (n. 30 kcal). Jestas, pitsa kaduttaa niin paljon. Paino nous johonki 44.8 ja ollu ihan helvetin huono olo siitä asti. Koko ajan pitää ravaa vessas ja oksettaa. No ehkä voin olla pari päivää syömättä ja käytän verukkeena et oon kipee. Siis tottakai oon tän aikaa syömättä ku se ei pysy sisälläkään, mut ehkä pari päivää tän jälkee voin olla vielä "tekokipee" :P

Onneks mutsi ja faija on kummatki pois kotoa päivät ni ne ei tiä, että syönkö vai enkö. Tänää tosin mummi tuli pikkusiskoo vahtii ku se ei halunnu mennä mummille, mut mähän oon kipee, ni ei tarvi syödä.

Nyt tää paino pitää saada uudestaan alle 43 ja mähän saan. Ei kukaa mutsi varmasti pakota syömää, tulee sit ruiskunkaa tunkee ne ruuat muhun, muuten en kyl syö.

Ranneketta metsästän...

Silloin ku lihoo tulee se tunne, ettei tänne kehtaa tulla kirjoittamaan.

Voisi sanoa, että parina viime päivänä olen syönyt täysin "normaalisti". Olin aika kauan ennen sitä lähinnä teellä pari päivää ja se kostautuu nyt siinä, että paino tulee tosi nopeasti takaisin. Voin tuntea pömpöttävän vatsani ja kukonheltan kaulassani. Hyh. Sorrun itsekin auttamaan lihotustani ja uusi -ei vaan vanha uudestaan esiin tullut- rakkauteni päkinät ja rusinat sekoittavat pääni niin lopullisesti. Kaipaatteko esimerkkejä? Hmm... Tänäaamuna olen syönyt 360 gramman karjalanpiirakan päällä paljon juustoa ja ketsuppia, jonkun hedelmän ja niitä kirotun pähkinöitä ja rusinoita. Miksi juuri ne? Pähkinät ja rusinat! Onko mitään enemmän kalorista paskaa!!

Huomasin juuri sh-blogien vaikutuksen itseeni. Heti sain pienen, vielä ihan pienen, mutta kuitenkin, palan motiivaatiota takaisin ja käynnistin youtubesta thinspo-videoita ja tein (aika valheellisen) päätöksen siitä, etten sorru syömään ilman pakotusta ja pakottamalla en kaikkea syö. Koska se paino lähtee nyt tyystin erisuuntaan, kun mihin oli menossa.

Coconutin blogissa oli juttua käsinauhoista. Olen jonkin aikaa meinannu tehdä semmosen, mutta tietoa puuttui aika paljon. Kiitos kamalasti Coconutille siitä postauksesta. Teen rannekkeen varmasti, kunhan saan ostettua helmet. Pinkit. Ja tuli taas hyvä mieli siitä, että sain vältettyä lääkärin. Ei mitään diagnooseja, kiitos.

Ja auttakaa nyt joku miten oksennetaan. Jotenkin vaan en uskalla/osaa/pysty oksentaa. Luin jostain netistä ihan hyvän "oksennus ohjeen", joka oli vähän erilainen, kun tavallinen sormet kurkkuun tyyli ja tuntui toimivan paremmin. Pokka vaan silti loppui kesken. Aaarggh.

Peukut pystyyn! :))

Eli tänään oon syöny 2 kuppii teetä, sen kurkun palan, purkkaa 2 palaa ja äsken söin reilun p0uolikkaan ruisleivän, (tai toisella tapaa ajateltuna reilun neljäsosan) koska rupes tuntuu, et jos vähänki istuu ja sit nousee ni ei oikee enää pystyssä pysy. Juon varmaan viel kupin teetä ja otan pari palaa purkkaa. Ja ai niin hyi, söin kolmasosa mokkapalan, ei sitä ollu paljon, mut kaloreja siinä oli kun missäkin. Hyh.

Kävin äsken lenkillä koirien kanssa joku 40 min ja aikasemmin ehkä 600 kalorii meni kuntovehkeessä. Ei pitäis tänää olla tullu painoo lisää, vai? Parempi, jos laskis nyt vähän, koska huomenna on se piinapäivä, eli siskon nimpparit. Tulee varmaan väkisinkin syötyä jotain, ettei vaan paino sit paljoo sen takia nousis. Eiku ai niin, EN SYÖ ENSYÖ EN SYÖ, PYSTYN OLLA SYÖMÄTTÄ, KYLLÄ PYSTYN :D Pitäkää mulle peukut pystyssä! :))

Oon miettiny vähän, että kun pari kiloo saan pois ni koitan totutella vähän suurempiin ruokamääriin päivää kohden, koska mä en todellakaan saa tällä menolla ravintoaineita tarvittavaa määrää. Pitää sitten vaikka lisätä liikuntaa, en harrasta sitä kesäisin paljon yhtään.

Arvatkaas mitä, olin tänään kyllä aika säälittävä niiden mokkapalojen kanssa, etenkin niiden tuoksun kanssa. Kun poistuin päivällä huoneestani, niin huomasin, että mokkapalojen tuoksu valtaa lähes koko talon ja saisin olla aika varuillani sen kanssa. Äkkiä keksin laittaa mahtavan annoksen hajuvettä ja hajustettua antiperspiranttia nenäni alle, niin, että se piettäisi suurimman osan tuoksusta. Ilmeisesti mulla oli joku iho rikki siitä vähän, koska se antipersirantti rupes vähän kirvelemään, (vaan vähän, oikeesti) eikä se peittänykkään mitään, ku oli herkkujen haju niin voimakas. Hassua, mutta loppujen lopuksi se ei edes ollut tuoksun vika, että sorruin.

EDIT klo 00.25
Söin vielä sen osan ruisleivästä, minkä repäsin irti aiemmin syödystä, eli vajaa puolikas ruisleipä (30 kalorii ehkä?) tai toisin ajateltuna vajaa neljäsosa. Paino on 43.2, piti aika kauan tuijottaa sitä lukua ja käydä uudestaan vaalla, että uskoin. En muuten ikinä oo painanu näin vähän. (No tietyst oon, mut oon kyl ollu lyhyempiki sillon ja siit on aikaa). Ja enkä juonu sitä teetä enää, ku vedenkeitin ei oikein suostunu yhteistyöhön. Huuhdoin sen leipäpalan alas vajaalla puolella litralla vettä. Ja heti sen jälkee lähin kuluttaa tollaset 50 kalorii pois. Siis tää oon ihan naurettavaa. Joku osa mun sisällä pakotti syömään sen palasen ja joku toinen käski visusti oysyä erossa. Se tais olla järki, joka sanoi, etten liho siitä ja pääsin jonkun näköseen kompromissiin itteni kanssa, että sain kuluttaa sen reilusti samantien. Hirveitä riitoja oman pään sisässä :D

Oh, I believe in FUTURE

Aamu paino (no mitä nyt puol kahelttoist heräsin) oli 43.6. Wohoo! bmi 17.7. Sitte aamupalaks keitin (taas) vihreetä teetä -oon nykysin ihan koukussa siihen, hyvä vaan- ja semmoses kahen sentin paksusen, halkaisijalta 5 cm kurkkupalan. Tyytyväisenä söin sen, että koht kulutan sen tos vempelees ja tajusin, etten kuorinu sitä!! Siis kurkkuhan kai on aika vähä kalorista, mut eikö niissä kuorissa oo vähän enemmän kaloreita?

Mitään mullistavaa ei oo tapahtunu vielä tähän aikaan aamusta, mutta halusin vaan tulla raportoimaan syömisistäni ja näin.

Kiitti vielä hirveesti, kun kommentoit Ppipi.