Hengissä ollaan ja vähän turhan hyvissä lihoissakin

Edit ke 15.7 // Paino 43.6 kg bmi 17.7

Joku on saattanut jo huomata, että edellisestä postauksesta on aika luvattoman paljon aikaa. Elämä on syömisten kannalta ollut tosi tasapaksua postaustauon aikana ja nyt olen aika paksussa kunnossa. Taisin juuri punnita, että 44.4 kg. Syön päivfittäin jo aika paljon, mutta pyrin kuluttamaan aina vähän enemmän; menis tää paino alas nyt sitte edes hitaasti ja vaivihkaa. Mutsi ja faija on lopettanut mun punnitsemisen kun se sillon kävi 45 yläpuolella. Faija lupaili jo jonkinlaista kuntovehettä kotiinkin kun olen täällä isovanhemmilla ollessa käyttänyt tosi ahkerasti niiden omaa. En tiedä miten tota laitetta pitäisi kuvata; siinä ikään kuin kävellään, jalat laitetaan omille tasoilleen jotka liikkuvat jalkojen mukana. Laite näyttää kulutetut kalorit kätevästi, (oon kuullut, että tollaset näyttää vähän enemmän kun on totta, mutta kävelen sen verran "ylimääräistä") joten pyrin aina sen kanssa kuluttamaan syömiset ja koirien kanssa tehdyt lenkit ja kaupungilla kävelyt on sitten ns. "ylimääräistä hyvää" tai se voimavara, jonka avulla aion laihtua.

Syömisten kanssa päivä menee niin, että aamut paastoan teen ja Coca Cola zeron kanssa, tai kuntovehkeellä kulutan esim. 600 kalorii ja syön leivän tai jotain ja illalla iskee suurempi ahmimiskohtaus, jonka kuitenkin saan vaivoin myös kulutettua. Oon nykysin ihan koukussa Coca Cola Zeroon ja siihen yhteen tiettyyn vihreeseen teehen, jonka merkkiä en nyt kuollaksenikaan muista, mutta nimi on joku China Green.

Muutama mukava asia, kuten kitaran ja pianon soittaminen ja tällä viikolla tuleva maalaustelinen (jeeeei!!) on vieneet toisinaan ajatuksiani syömisestä ja ihan hyvä kai niin, koska ainakin kuukauden ajan se on ollut mielessä niin yötä päivää, että lisää kiusausta valtavasti.

Kaveri kyselee aina silloin tällöin (no aika useasti) mun syömisistä ja ahdistuksista ja viime illan tekstailujen tuloksena se sano, että taidan olla pikkuhiljaa paranemassa. (Se sanoo, että mulla on oikeesti syömishäiriö, ei se oo mitenkää kukaa diaknosoinu sitä mulle). Mutta siis en mä halua "parantua". En vielä. Mä en oo siihen valmis, paraneminenhan on tässä tapauksessa synonyymi "lihomiselle". Enkä mä halua lihoa.

Niin, kuten jo mainitsin blogi on ollut vähän hiljainen viime aikoina. Postauksia ei taida olla tulossa hirveän tiheään tahtiin loppukesänä ainakaan, ei tässä mitään vaihtelua tapahdu syömisten kanssa. Suurimmat mullistukset ilman muuta raportoin, jos vaikka välitavoitteita tulisi saavutettua :) (Se alle 43 uudestaan on nyt ensisijaisena tavoitteena. Eikä oo kaukana!) Aktiivisemmin käyn kuitenkin näillä tunnuksilla kommentoimassa teidän blogejanne.