Eiliseen saldoon tuli vielä leipäpala ja 2 peruna-porkkana-nyyttiä. Hävettää vähän se toinen, koska tiedän, että olisin sen toisen voinut jättääkin. Tänään (n. klo 14) olen syönyt aamupalan = puolikkaan kestileipäviipaleen juustolla. Koulussa en syönyt, koska en ikinä syö. Seuraavan kerran syön varmaan lämpimän ruuan kuuden aikaan ja koitan olla sortumatta enempään. Aamupalan pystyisin helposti tiputtaa pois päiväjärjestyksestä, mutta koitan pitää jotain järjestystä yllä ettei syömis ajat ihan heittele.
Paino on nyt 45.6 kg eli BMI 18.6. (Eilen 18.9) En edes muista milloin viimeksi olisin painanut alle 46 kg eli vaa'an lukemat olivat melko ilonen yllätys. Eikä ollu vaikeeta! Onhan tosta matkaa vielä alle neljäänkympiin, mutta hirvee tsemppi ni sinne päästään! :D Wow
Enää ei yhtään tee mieli syödä välipalaa, ku huomasin, että syömärajoitus toimii, mutta äskön kerkesin itteäni jo pikkasen siita rankaista. Ajattelin, että vetäsen saksilla käteen pienen pintahaavan, kun meinaan sortua syömään. Joo eihän ne nättejä oo, mutta se in siinä ideana; en halua niitä ihooni = pakko hillitä syömishaluja. :)
Ja kiitoskiitoskiitos blogilleni, koska (hahhah, itsekehua :)) tunnen, että pysyn paremmin aisoissa kun saan kirjotella luvut tänne selkeästi ylös ja vähän muitakin tunteita ja syömisiä. Paljon selkeämpi ja helpompi, kuin kaiken maailman vihkoihin. Kiitos blogi!!
// Koska en oo syöny enkä juonu paino tippu niin että BMI on nyt 18.5, eli se viimenen joka vielä on ns. "normaali". Hahah tiedän, että toi nousee vielä ku kohta meen syömää, mut oisko vähän siistii saada kerrankin paino alipainon puolelle. :D
Noo, meen syömään (nii nyt kello lähenee sen kuus, että sallin sen ittelleni) peukut pystyyn etten hirveesti syö ja taas pety itteeni! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei,
Luin tässä blogisi läpi ja minusta sulla on selkeesti syömishäiriö. Sun blogi muistuttaa paljon mun päiväkirjamerkintöjä 10 vuoden takaa.. Kehottaisin hakemaan apua ajoissa! Itse tein niin, onneksi, ja oon nyt elänyt anoreksiattomasti 5 vuotta. Ei kannata antaa sen mennä liian pitkälle niin toipuminenkin on nopeampaa. Voimia!
Kiitos kauheesti huolen pidosta, mutten usko että tässä mistään syömishäiriöstä kyse. Luulen että joku kaveri tai vanhemmat huomaa jos alkaa vakavammaksi mennä. :)
Ei huomaa... syömishäiriö on helppo salata. :/
Lähetä kommentti